Karl-Hemmingin tarina
Karl-Hemmingin omistaja ja kasvattaja Jan Österholm päätti keväällä 1995 astuttaa tammansa Hiisin (i. Hilu, e. Ripatsi). Isäehdokkaita oli lähimaillakin, esimerkiksi Apeli joka silloin asusteli Vöyrillä. Janin tallissa vuokralla ollut Mia Rautiokoski (Hemmingin kummitäti) oli kuitenkin sitä mieltä että Ypäjälle tamma viedä pitää – Kelmille! Näin tehtiin ja seuraavana keväänä, 22.5.1996 syntyi Mustasaaren Tölbyssä reipas orivarsa Karl-Hemming. Nimi tuli siitä kun kyseinen päivä on Hemmingin nimipäivä ja Karl laitettiin eteen jotta se kuulostaisi vähän kuninkaalliselta =). Hemming oli alusta asti reipas ja utelias pikku mies, joka kulki omistajansa kanssa mihin vain. Näyttelyissä käytiin pienestä pitäen tottuakseen kaikenlaiseen hälinään ja meteliin. Kotona heiteltiin välillä traktorin perästä porkkanoita joten niihinkin totuttiin jo alusta pitäen. Kesät vietettiin poikien kanssa Pirttikylässä orilaitumella.
Kun 3-vuotis syksy koitti tarvitsi Karl-Hemming ratsastajaa. Kylän hevostietäjät olivat kyllä huomanneet että ainesta tästä herrassa löytyy. Satulaan oli jo totuteltu ja ajolle opeteltu. Westerlundin Elina oli käynyt selässäkin muutaman kerran mutta hänellä ei tahtonut aika riittää tällaiselle projektille. Kylän hevosnaiset etsivät kuumeisesti oripojalle ratsastajaa ja ottivat minuun yhteyttä, tyrmäsin ehdotuksen heti. Ratsastustaustani oli arabiponin kanssa kilpaileminen (esteratsastus), en suostunut siihen aikaan lainkaan istumaan koulusatulassa, niissä kun ei yksinkertaisesti voinut istua! Kaikki kuulosti älyttömältä. Ori – EI, 3-v – EI, Suomenhevonen – EI, lupaava kouluhevonen – EEEEEIII! Törmäsin kuitenkin sattumalta Janneen Sulvalla ja hän niin pyysi että tulisit nyt edes katsomaan. Kohteliaisuuttani lupasin kotimatkalla poiketa sen kautta ja siitä alkoi Karl-Hemmingin ratsukoulutus. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä – olin heti kerrasta aivan myyty! Kokemusta nuoren oriin koulutuksesta minulla ei ollut lainkaan joten apua tarvitisimme paljon ja sitä olemme vuosien varrella saaneetkin! Elina Westerlundille ja Helena ja Satu Liukkoselle olemme SUUREN kiitoksen velkaa. Omistaja itse, eli ”Janne” oli myös tehnyt loistavan työn Hemmingin kanssa, ori ei pelkää mitään ja on erittäin asiallinen ja hyvä käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa joten siinä mielessä koulutus on ollut helppoa. Jannelta olenkin oppinut erittäin paljon ”horsemanshipiä”. Myöhemmin olemme myös saaneet paljon apua mm Kiki Nybergin ja Anders Sucksdorffin opeista!
4-vuotiaana osallistuimme Suomenhevosten laatuarvosteluun Nurmijärvellä sijoittuen ikäryhmässä kolmanneksi. Hemming ei siellä malttanut aivan parhaansa näyttää, oli niin jännää kun oli niin paljon muuta katseltavaa ja stadin orheille piti kertoa kuka on kuka. Muun muassa irtohypytys oli niin kivaa että hän ei meinannut sitä lopettaa lainkaan….=)
5-vuotis kaudella osallistuimme ensimmäisiin koulukilpailuihin ja valmistauduimme jälleen laatuarvosteluun. Kävimme muun muassa Kikin luona Ypäjällä katsomassa miten isot pojat tekee… Sieltä jäi tallitytöiltä lempinimi ”Hämminki”, johtuen siitä että ääni oli niin kova! Järvenpäässä meillä olikin onni mukana. Karl-Hemming sai nauttia ”paras 5-vuotias”- ”lupaavin kouluhevonen”- ja ”paras SH-ratsu 2001”- titteleistä. Sokerina pohjalla Janne palkittiin parhaana kasvattajana =) Askellajikokeesta Karl-Hemming sai huikeat 25 pistettä (7-9-9). Pikku hiljaa rupesimme miettimään kantakirjausta, ennen tätä olimme aina leikillä uhanneet Hämminkiä ”Käänteellä” (paikallinen eläinlääkäri joka mm ruunaa hevosia) jos ei se käyttäytynyt. Halusimme kuitenkin valmistautua tähän huolella, joten ei ollut kiirettä.
6-vuotis kaudella jatkoimme kilpailemista ja osallistuimme ensimmäisiin kansallisiin. Kesällä Hemming vietti kuukauden koulutuksessa Liukkosen Sadun luona Nummi-Pusulassa. Siitä jäi muuten lempinimi ”Hemppa”! Satu kehui Hemppaa ja oli mm innostunut hevosen hyppykapasiteetista. Loppukesästä päätimme kantakirjata Hemmingin syksyllä. Sanoin heti että Sadun sen pitää näyttää, minulla ei riitä hermot eikä taidot. Näin tehtiin ja marraskuussa 2002 Karl-Hemming kantakirjattiin Ypäjällä. Meistä ei kukaan uskaltanut toivoa sitä I-palkintoa mitä sieltä tuli. Meiltä pääsi kyllä kaikilta itku! KIITOS Satu! Sillä jos jollain on kyllä hyvät hermot puhumattakaan muista taidoista.
7-vuotis kaudella koulutus jatkui ja Karl-Hemmingille tuli myös aivan uusi tehtävä – astutushommat! Tämä oli sekä minulle että Jannelle aivan uutta ja ajateltiin että ei laiteta ilmoituksia vielä tänä vuonna niin saa rauhassa harjoitella muutaman tamman kanssa. Kaikki oli uutta! Suuri apu oli esim. Pilven Velhon omistajasta Kirsi Tervosta jolle usein hädissäni soittelin. Olimme päättäneet että ei astuta luonnon menetelmin mutta kun kevät tuli ja piti pukille hyppäämistä ruveta harjoittelemaan jouduttiin miettimään uusiksi. Pukki ei ollut Hemmingin mielestä alkuunkaan kiinnostava, siellä oripoika seisoi kuin iso Berhandilainen ja tuijotti meitä vuoronperään että ”ootteko aivan tyhmiä, mitä te minua täällä seisotatte kun tamma on tuolla”. Niin Janne teki vanhan Volvon turvavöistä astutusliinat ja ruvettiin astuttamaan luonnonmenetelmin=) Tammoja tuli reilusti enemmän kun odotettiin, kaikenkaikkiaan 11kpl. Loppukaudesta Hemming oppi myös pukille hyppäämisen kun muutamalle tammalle piti saada siirtona siementä. Kiitos siitä Lempiälän oriasemalle erittäin hyvästä palvelusta ja ammattitaidosta, muutamat hikiset tunnit siellä vietettiin kun linja-autot lähti ja siementä ei tullut… Mutta kaikille saatiin lähetys toimitettua! Loppukaudesta se jopa sujui oikein hyvin! Kilpaileminen jäi tällä kaudella vähän vähemmälle kun tammoja tuli niin paljon odotettua enemmän mutta loppukausi oli kuitenkin oikein hyvä ja saimme myös ensimmäiset kansalliset sijoituksemme!
8-vuotis kauden kevät oli jännittävää aikaa, ensimmäiset ihanat varsat syntyivät ja niitä ei voi kuin ihastella, varsinaisia sydänten murskaajia! Tänä vuonna käytimme ainoastaan Ilmajoen, Raskun oriaseman palveluita, eli luonnon menetelmin ei astuttu yhtäkään tammaa. Tämä oli meille helpotus, vaikka Ilmajoelle onkin n. tunnin ajomatka. Mutta siellä sujui hommat aina niin hyvin ettei tarvinnut koskaan pelätä loukkaantumisia eikä Hemminki juuri tuosta rasittunutkaan! Tuhannet kiitokset Sinikalle ja Matille tästä vuodesta!! Astutuksia oli yli odotusten, yhteensä, 14 tammaa, ehdimme kuitenkin kilpaillakin jonkun verran. Sijoituksia tuli mukavasti kansallisista kilpailuista ja varsinkin loppukaudesta Hemming oli oikein hyvä! Kauden kohokohta oli tietysti suokkimestaruudet Ypäjällä, tavoitteena oli finaalipaikka jonka myös saavutimme. 9.sija oli lopputulos johon olimme erittäin tyytyväisiä näin ensikertalaisina! Suurin saavutus omalta osaltani oli ehkä kuitenkin estekisa Ypäjän viikonlopun jälkeen jossa hyppäsimme 70cm. Hemming oli aivan innoissaan ja minä kauhusta jäykkänä (hengitin ekan kerran 3. esteen jälkeen... hyvin kuitenkin meni pääsimme toiselle vaiheellekin jossa viimeinen este tuli alas (4.sija). Janne ei ole kuulemma ikinä jännittä'nyt kilpailuissa niin paljon... Ensi kauden tavoitteeksi asetan itselleni jo 80cm=). Päätimme kauden aluemestaruuksiin josta vihdoinkin tuli kultaa=)=) (4 tai 5 hopeaa on jo tullut kerättyä)
Tästä eteenpäin mennään niin kuin aina ennenkin, päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Karl-Hemmingin luonne on täys 10, varsinainen sydäntenmurskaaja, ja sen kanssa työskenteleminen on uskomattoman antoisaa. Olen erittäin onnekas kun saan sitä tehdä! Hemmingillä on omanlainen pieni ”perhe” ja tähän asti se on toiminut erittäin hyvin. Hemmingin varsojen kehitystä ja syntymistä on aivan mahtava seurailla, odotan innolla että ensimmäiset pääsevät näyttelyihin. Toivon mukaan löydän pikku hiljaa itselleni tamman jolla saisin teettää itselleni varsan=)
9-vuotis kausi. Tarina sen kun jatkuu=) Tämä kausi oli sekä minulle että Jannelle vähän erilainen. Astutuskausi sujui normaalisti, yhteensä 10 tammaa, mutta jouduimme molemmat laittamaan oma sekä lähiomaisten terveyden hevosharrastuksen edelle. Kilpailimme tavallista vähemmän ja kilpailukunto ei kyllä ollut ihan yhtä hyvä kuin edellisinä vuosina kun harjoittelu jäi vähemmälle. Saimme kuitenkin nauttia ensimmäisten jälkeläisten näyttelymenestyksestä ja maailmaan syntyi myös 8 uutta ja aivan ihanaa varsaa joista yhden ostin itselleni. Olin jo muutaman vuoden ajan haaveillut omasta tammasta jonka voisin astuttaa mutta sitten minulle tarjoutui mahdollisuus ostaa tänä vuonna syntyneen Karl-Erikin kimpassa vanhan tallikaverini Cajsa Kejsalan (os Härtull) kanssa. Olemme erittäin onnellisia ja ylpeitä hevosen omistajia! Pikku Erik asuu nyt isänsä luona Tölbyssä ja kovasti harjoittelemme jo kaikkea mahdollista. Erikissä on ilokseni paljon isäänsä; se on ryhdikäs, sopusuhtainen ja mitä ihaninta sillä on Hemmingin utelias, iloinen ja järkevä luonne.
10-vuotis kausi. Maailmaan syntyi 6 uutta, pirteää ja suloista K-H:n jälkeläistä! Jälkeläisiä on nyt yhteensä 20. Suunnitelmat tälle vuodelle muuttuivat vähän kun K-H loukkasi jalkansa tarhassa kevät-talvella. Se kuntoutui kuitenkin nopeasti ja pääsimme starttaamaan omissa kansallisissa. Kesän aikana osallistuimme muutamaan aluekisaan hyvällä menestyksellä. Päätimme kauden Ypäjällä SM:ssä, jossa tein kauden huonoimmat radat... Kuskin pää ei oikein kestänyt paineita, toivottavasti ensi vuonna selkään saataisiin ammattilainen niin kuin oli jo tänäkin vuonna tarkoitus. Astutuskausi kuitenkin rajoittaa K-H:n siirtämistä toiselle paikkakunnalle kesken astutuskauden. Täytyy katsoa miten asia ratkaistaan ensi vuonna.
Jälkeläisten menestystä näyttelyissä on ollut suuri ilo seurata, yhteensä 8 varsaa on käytetty näyttelyissä tänä vuonna. Se on osoitus erittäin aktiivisista kasvattajista sekä varsan omistajista. Joukossa on monta erittäin lupaavaa yksilöä ja se on myös näyttelyissä huomioitu.
11-vuotis kausi.Tämä kausi oli Hemmingin kilpailemisen kannalta välivuosi, se johtui lähinnä kuskin puuttumisesta. Sen sijaan saimme keskittyä varsojen alkaviin uriin ja siinä olikin seuraamista! 6 uutta sydänten murskaajaa syntyi maalimaan ja 8 tammaa astutettiin Hemmingillä. Yhteensä 10 varsaa näytettiin Hippoksen näyttelyissä. Sen lisäksi 04-syntyneet osallistuivat ensimmäsitä kertaa laatuarvosteluun. Kaikenkaikkiaan 3 varsaa (kuudesta) osallistui karsintoihin joista kaksi suoriutuivat finaaliin. Silvolan Hemminki oli ehkä vuoden kirkkain tähti, sijoittuen 3.ksi laatuarvostelussa (paras rakenne 42p, 10 ravista), lisäksi se palkittiin I-palkinnolla kahdesti tämän lisäksi. Ehkä siinä tuleva kruunuprinssi? Hippoksen näyttelyistä kerääntyi 3 NP-titteliä ja paljon muita hyviä tuloksia. Kiitos jälleen kasvattajille ja omistajille että jaksatte viedä hienoja varsojanne eteenpäin. Teitä on ilo seurata! On myös ilo nähdä että Hemming tosiaan periyttää hyviä ominaisuuksiaan eteenpäin, etenkin liikkeitä ja hyvää ratsutyyppiä. Tästä on hyvä jatkaa.
Minun osaltani eräs unelmani toteutui tänä vuonna. Menin naimisiin ja kukas muu meidät olisi voinut kyyditä kirkolta kuin Hemming? Se oli hieno tunne ratsastaa kauniissa mekossa kauniilla oriilla keskellä kaupunkia, sulhanen Tenorin selässä, vielä juhlavuoden kunniaksi=) Tämä vuosi myös päätti pitkäaikaisen, ainutlaatuisen yhteistyön Hemmingin ja Jannen kanssa. Minun on aika kohdata uusia haasteita ja jatkaa oman Hemminkiläisen orivarsan kasvattamista nuoreksi ratsuksi. Yhteistyö Jannen ja Hemmingin kanssa jatkuu varmasti jossakin muodossa, nehän ovat molemmat kuin perheenjäseniä! On ollut äärettömän arvokasta seurata Hemmingin kehitystä 3-vuotiaasta 12-vuotiaaseen I-palkinnon oriin ja olen kiitollinen että olen saanut olla siinä osallisena!
Ensi vuoden suunnitelmat ovat vielä auki. Hemming on oikean ostajan löytyessä myytävänä mutta mikäli niin ei käy niin asioita järjestellään parhain päin. Suunnitelmista ilmoitellan tietysti täällä kunhan ne selviävät!
Anna Tujulin
kuvia - foton
Historien om Karl-Hemming
Våren 1995 beslöt Karl-Hemmings ägare och uppfödare Jan Österholm att han skulle betäcka sitt sto Hiisi (f. Hilu, m.Ripatsi). Hingstkandidater fanns också på nära håll, bl.a. Apeli som vid den tidpunkten var stationerad i Vörå. Mia Rautiokoski (Karl-Hemmings gudmor), som hade hästen installad hos Jan tyckte ändå att Hiisi borde föras till Ypäjä – till Kelmi. Så blev det och följande vår, den 22.5.1996 föddes ett hingstföl, Karl-Hemming i Tölby, Korsholm. Namnet kommer av att Hemming har namnsdag den 22 maj och Karl sattes till för att göra namnet lite ”kungligare” =). Hemming var från första början både pigg och nyfiken och följde sin ägare överallt. Han var med på utställningar redan som liten för att vänja sig vid buller och bång och hemma kunde man få morötter slängda ur traktorn, så fordon har aldrig varit farliga. Somrarna tillbringade Hemming i Pörtom på hingstbete.
När 3-års hösten kom behövde Karl-Hemming en ryttare. Nejdens ridfolk hade nog lagt märke till att det fanns mycket potential i hingsten. Han var redan van vid sadel och hade också blivit inkörd. Elina Westerlund hade suttit på honom några gånger, men hennes tid ville inte räcka till för ett dylikt projekt. Ridentusiaster i nejden letade febrilt efter en ryttare åt Karl-Hemming och kontaktade mig, de fick ett tvärt nej. Mitt förflutna med hästar var som hoppryttare med en arabponny. På den tiden vägrade jag att ens sitta i en dressyrsadel, jag tyckte det var omöjligt! Dessutom tyckte jag inte särskilt mycket om finska hästar. Förslaget lät horribelt. Hingst – NEJ, 3-åring – NEJ!, finsk häst – NEJ!!, lovande dressyrhäst – NEEJ!!! Jag råkade ändå träffa på Jan i Solf en gång och han tyckte att jag åtminstone kunde komma och titta på hästen. Jag lovade att titta in på hemvägen och på den vägen började Karl-Hemmings skolning till ridhäst. Det var kärlek vid första ögonkastet =) Jag var såld direkt! Dessvärre hade jag ingen erfarenhet av att skola en unghingst så vi behövde mycket hjälp och det fick vi! Vi är skyldiga Elina Westerlund samt Helena och Satu Liukkonen ett stort TACK för all hjälp under åren. Ägaren själv, Jan, hade också gjort ett strålande arbete med Hemming under de första viktiga åren. Den är inte rädd för någonting och uppför sig väldigt sakligt och är bra att hantera i alla situationer så på det viset har det varit lätt. Jag har lärt mig massor av Jan, rejält ”horsemanship” och sunt bondförnuft! Senare har vi också haft stor nytta av bl.a. Kiki Nybergs och Anders Sucksdorffs läror.
Som 4-åring deltog vi i unga finska hästars kvalitetsbedömning I Nurmijärvi. Hemming slutade som trea i sin åldersgrupp, vilket i och för sig var bra men han visade inte sitt allra bästa. Han tyckte det fanns mycket annat, roligare att koncentrera sig på. T.ex. löshoppningen tyckte han var så rolig att han aldrig tänkte sluta… =)
Som 5-åring deltog vi i de första dressyrtävlingarna och förberedde oss inför kvalitetsbedömningen. Vi var bl.a. till Kiki Nyberg på Ypäjä för att se hur ”de stora pojkarna” gör. Där fick han smeknamnet ”Hämminki”, eftersom han hade så hårt ljud. han var faktiskt hes efter den veckan… I Järvenpää på kvalitetsbedömningen hade vi turen på vår sida. Han fick många fina titlar: ”bästa 5-åring”, ”mest lovande dressyrhäst”, ”best in show” och som pricken över i belönades Jan som bästa uppfödare =) I gångartsprovet fick han hela 25 poäng (7-9-9). Så småningom började vi på allvar fundera på att stamboksföra honom. Hittills hade vi ofta skämtsamt hotat Hemming med ”Kääntee” (en lokal veterinär som bl.a. kastrerar hästar) om han varit bångstyrig. Men vi ville förbereda honom väl så vi hade inte bråttom (det är det förresten aldrig på Jans gård =)).
Som 6-åring fortsatte vi tävla och deltog också i våra första nationella tävlingar. På sommaren tillbringade Hemming en månad hos Satu Liukkonen i Nummi-Pusula. Därifrån fick han förresten smeknamnet ”Hemppa”. Satu berömde honom och var bl.a. imponerad av hans hoppkapacitet. I slutet på sommaren bestämde vi oss för att stamboksföra honom på hösten. Jag sa genast att det måste nog Satu göra för jag har varken nerver eller kunskap tillräckligt! Så blev det och i november 2002 stamboksfördes Karl-Hemming, med I:a pris. Ingen av oss vågade riktigt tro att det skulle gå så bra och vi fick nog allihopa ta till glädjetårar. Tack Satu! Hon om någon har nog nerver av stål för att inte tala om hennes andra talanger.
Som 7-åring fortsatte vi ridhäst-utbildningen och Hemming fick också en helt ny uppgift, som avelshingst! Det här var också nytt både för mig och Jan. Vi hade stor hjälp av t.ex. Pilven Velhos ägare Kirsi Tervo som jag många gånger halvt förtvivlad ringt och bett om goda råd. Jens Wägar från Pörtom har också varit till stor hjälp med sin gedigna erfarenhet. Vi hade egentligen beslutat att vi bara skulle seminera med Hemming. När våren kom och vi skulle börja öva på att hoppa på bocken fick vi dock tänka om. Hemming stod framför bocken som en stor St Bernhardshund och tittade turvis på mig och turvis på Jan som om vi skulle vara helt galna. ”Här finns ju inget sto” tycktes han säga. Så då var det bara att tänka om. Jan gjorde fina språnglinor av säkerhetsbältena från en gammal Volvo och så var det bara att börja betäcka. Vi tänkte att det är bäst att inte annonsera honom någonstans så får vi öva ifred med några ston, men de blev ganska många i alla fall, 11 stycken allt som allt. Hemming lärde sig t.o.m. hoppa på bock mot slutet av säsongen, tack vare kunnig och bra personal på Lempiäläs hingststation i Vetil. Det blev några svettiga timmar framför bocken i Vetil då transportbussen hann fara iväg och vi inte fick ”material” urtappat. Det är så galet så man kan det inte tro om man inte varit med men alla försändelser fick vi ivägskickade och i slutet på säsongen blev Hemming riktigt duktig på det också! Vi tävlade lite mindre i år i och med att det blev så många fler ston än vi beräknat, men slutet på säsongen gick riktigt bra och Hemming fick sina första nationella placeringar.
8-års våren var spännande tider, de första fölen föddes och man kan inte annat än beundra dem, riktiga hjärtekrossare! Det har varit fantastiskt att se och följa med de första fölens utveckling! I år betäckte vi inte alls på naturlig väg utan använde oss enbart av Ilmajoki, raskus hingststations professionella tjänster! Även om vi har en timmes väg dit gick det på något vis smärtfritt, skaderisken är minimal där och det är inte heller så ansträngande för Hemming. Tusen tack åt Sinikka och Matti för i år! Det blev fler ston än förväntat, sammanlagt 14 stycken, men vi hann ändå tävla en hel del. Hemming tog många placeringar på nationell nivå och speciellt mot slutet av säsongen var han riktigt bra! Höjdpunkten var förstås finskhäst-FM på Ypäjä! Vårt mål var en finalplats vilket vi också uppnådde. Sammanlagt slutade vi på en 9.de plats vilket vi var mycket nöjda med så här första gången. Största prestationen för min egen del var nog då vi helgen efter Ypäjä deltog i vår första hopptävling, 70cm=) Hemming var eld och lågor och jag var stel av skräck... jag andades första gången efter 3. hindret=) Vi klarade oss trots det felfritt grundomgången och fick ner sista hindret i omhoppningen (4. plats). Janne sa att han aldrig varit så nervös på ett par tävlingar... Till nästa år sätter jag upp som mål 80cm då ska jag utmana några andra "tanter" också så jag inte behöver tävla bara med ponnyerna=). Vi avslutade säsongen med regionmästerskapet där vi äntligen fick guld (efter 4 eller 5 silver=)).
Framöver gör vi väl som vi brukar, tar en dag i sänder och ser vad den har att erbjuda. Karl-Hemmings lynne är en full tia, han är en riktig hjärtekrossare! Det är otroligt roligt och givande att jobba med honom och jag är lyckligt lottad som fär göra det! Hemming har en egen liten ”familj” och hittills har det fungerat mycket bra. Det är spännande att följa med Hemmings avkommor och jag ser fram emot när det blir dags för utställningar. Hoppas jag så småningom hittar ett sto åt mig själv som jag kan ta några föl på=)
9-års säsongen. Historien fortsätter =) Den här säsongen var annorlunda både för mig och Janne. Betäckningssäsongen förlöpte normalt, sammanlagt 10 ston men vi fick båda för en tid sätta den egna och anhörigas hälsa före hästintresset. Vi tävlade mindre än normalt och tävlingsformen var nog inte riktigt lika bra som tidigare år när det blev mindre träning. Vi fick i alla fall njuta av Hemmings första avkommors framgång på utställningar och så föddes 8 nya alldeles ljuvliga föl av vilka jag köpte ett åt mig själv. Jag hade redan några år drömt om ett sto som jag skulle kunna betäcka med Hemming men så fick jag möjligheten att tillsammans med min gamla stallkompis Cajsa Kejsala (f.Härtull) köpa Karl-Erik. Vi är mycket stolta och lyckliga hästägare! Lilla Erik Bor nu hos sin pappa i Tölby. Till min stora glädje påminner Erik mycket om sin far. Han är reslig och proportionerlig och bäst av allt är att han har Hemmings nyfikna, glada och kloka lynne.
10-års säsongen. 6 nya, pigga och söta K-H:s avkommor kom till världen! Han har nu sammanlagt 20 avkommor. Planerna för denna säsong ändrades lite i och med att K-H skadade sig i hagen på vårvintern. Han repade sig ändå relativt snabbt och vi kunde starta på våra egna natinella i slutet av maj. Under sommaren deltog vi i några regiontävlingar med bra resultat. Vi avslutade säsongen med FM i Ypäjä, där jag gjorde årets sämsta banor... Kuskens nerver höll inte för pressen. Hoppas att vi till nästa år skulle få ett proffs på ryggen, vilket egentligen var meningen redan i år. Betäckningssäsongen begränsar dock Förflyttning av K-H till annan ort under betäckningssäsongen. Vi får se hur vi löser det nästa år.
Det har varit ett stort nöje att följa med avkommornas framgång på utställningarna, sammanlagt 8 föl har visats upp i år. Det är bevis på mycket aktiva uppfödare och fölägare. Det finns flera mycket lovande föl och det har nog uppmärksammats på utställningarna.
11-års säsongen.Den här säsongen var ett mellanår vad beträffar Hemmings tävlande, främst beroende på avsaknaden av ryttare. Men istället fick vi koncentrera oss på att följa med fölens begynnande karriär, och det var minsann inte illa! 6 nya hjärtekrossare föddes i år och 8 ston betäcktes med Hemming. Sammanlagt 10 föl visades upp på Hippos utställningar, därtill deltog 04-födda föl första gången i kvalitesbedömningen. Allt som allt 3 föl (av 6) deltog i uttagningarna, varav två klarade sig till finalen på Ypäjä. Silvolan Hemminki var kanske den klarast lysande stjärnan i år, han placerade sig som trea i kvalitetsbedömningen (bästa exteriör, 10 för traven), dessutom premierades han med I-pris vid två andra tillfällen. Kankse det är han som är kronprinsen? Från Hippos utställningar fick fölen 3 "utställningens bästa föl"-titlar och många andra fina resultat. Ett stort tack än en gång till alla uppfödare och ägare som orkar föra sina fina föl framåt. Det är ett nöje att följa med! Det är också trevligt att se att Hemming faktiskt lämnar efter sig sina goda egenskaper, speciellt fina rörelser och god ridhästtyp. Detta utgör en mycket god start!
För min del gick en dröm i uppfyllelse i år. Jag gifte mig, och vem annan kunde ha fört oss från kyrkan än Hemming? Det var ett minne för livet att iklädd en vacker klänning rida på en vacker hingst, med brudgummen bredvid på Tenori, genom stan. Jubileumsåret till ära=) Detta år avslutade också ett långt och unikt samarbete mellan mig, Hemming och Janne. Det är dags för mig att möta nya utmaningar och fortsätta utbildningen av mitt eget hingstföl (efter Hemming) till ung ridhäst. Samarbetet med Janne och Hemming fortsätter säkert i någon form, de är ju båda som familjemedlemmar! Det hat varit otroligt värdefullt och jag är tacksam att ha fått följa Hemmings utveckling från 3-åring till 12-årig I pris hingst!
Nästa års planer är ännu oklara. Hemming är till salu om rätt köpare kommer emot, men om så inte är fallet ordnas saker och ting på bästa möjliga vis. Vi informerar naturligtvis närmare bara det klarnar!
Anna Tujulin
takaisin etusivulle - tillbaka till startsidan
Alla saavutukset vuosittain /Meriterna år för år nedan
|
